Toivo Flink

 

Verkostotutkija

toivo.flink@kolumbus.fi

+358 (0)50 594 4134

 

 

 


Oppiarvo:

  • FT (kulttuurihistoria) Dosentti, Suomen ja Venäjän historia (Helsingin yliopisto 2012-)

Asiantuntemus:

  • Inkerin suomalaisuus, Inkerin ja Suomen sivistys- ja kulttuurihistoria, kulttuuripolitiikka, sivistyspolitiikka, kansallisuuspolitiikka, sotahistoria
  • CV (PDF-tiedosto, 31 kt)

Nykyinen tutkimus:

AATTEEN ARVO JA HINTA
Suomalaisen älymystön tavoitteita Suomessa, Venäjällä ja Neuvostoliitossa I:n ja II:n maailmansodan välisenä aikana.

Ensimmäinen maailmansota vaikutti ratkaisevasti Euroopan valtioiden ja kansojen kohtaloihin. Itävalta-Unkarin, Venäjän ja Turkin imperiumit hajosivat tuhoisin seurauksin. Eurooppaan syntyi joukko uusia kansallisvaltioita, Suomi mukaan luettuna. Versaillesin rauhassa vuonna 1919 sinetöitiin Euroopan uudet rajat. Sota jätti kulttuurin ja sivistyksen piiriin henkisen tyhjiön ja samalla loi maaperää diktatuurien nousulle Euroopassa ja Venäjällä/Neuvostoliitossa. Fasismi, kansallissosialismi ja sosialismi lumosivat taloudellisesti ja henkisesti perikadon partaalle ajautuneita eurooppalaisia kansoja lupaamalla nopeita ratkaisuja kriisien ohittamiseen. O. Spenglerin Länsimaiden perikatoa tarkastellut tutkimus julkaistiin 1922. E.M. Remarque, R. Oldington ja E. Hemingway kuvasivat ns. menetetyn sukupolven tunnelmia ja ajatuksia romaaneissaan, jotka kaikki kolme ilmestyivät vuonna 1929. Ensimmäisen maailmansodan kokeneet kansat sortuivat kohta uuteen sotaan, vaikka edellisestä oli tuskin ehtinyt kulua 20 vuotta.

Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917 bolševikkien kaapattua vallan saman vuoden lokakuussa. Kummankin maan sisäinen välien selvittely johti kansalaissotaan. Venäjällä se kesti kolme vuotta, ja sotaan osallistui valkoisten ja punaisten armeijoita miljoonine miehineen ympäri laajan maan. Myös Venäjän runsas älymystö ja koulutettu väestön osa jakautui kahtia. Pienempi osa sitä siirtyi neuvostovallan palvelukseen. Valtaosa vastusti bolševikkeja ja moni sai maksaa siitä hengellään. Tuhansia Venäjän älymystön edustajia pakeni ja sijoittui Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Tuhansia bolševikit karkottivat maasta. Ilmiö tunnetaan nimellä filosofinen matkustajalaiva. Suomi oli yksi pakolaisten läpikulkumaista. Kansalaissodan päättyessä Venäjällä vuonna 1921 maa ajautui taloudellisen ja henkisen vararikon partaalle.

Uusi talouspolitiikka, NEP, helpotti maahan jääneen sivistyneistön taloudellisia ja henkisiä paineita vain muutamaksi vuodeksi. Neuvostoliitto perustettiin vuonna 1922. Kommunistit voittivat poliittisen valtataistelun, ja maan talouden nousu sidottiin vuonna 1928 ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Kansallisuudesta riippumatta (Neuvostoliitossa asui silloin toista sataa kansaa ja etnistä ryhmää) sivistyneistö valjastettiin maan julkisen kuvan kirkastamiseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Samanaikaisesti alkoi yksityisten talonpoikastalouksien määrätietoinen hävittäminen ja yhteistalouksien, kolhoosien ja sovhoosien, toimintaan perustuva maataloustuotanto. Neuvostoliiton talouden kehitys ei kuitenkaan edennyt bolševikkien kaavailemalla tavalla. Epäonnistuminen pantiin sisäisten ja ulkoisten vihollisten tiliin. Myös monikansallinen sivistyneistö joutui luokkataistelun uhriksi maan läpeensä politisoituneessa ja jatkuvasti kiristyneessä henkisessä ilmapiirissä.

Millaisina Venäjä/Neuvostoliitto tämän päivän tutkijalle avautuvat? Millainen oli maa, jossa 100 miljoonan asukkaista 95 % oli talonpoikia ja jossa ”taisteltiin” lukutaidottomuuden poistamiseksi aina 1930-luvun loppuun asti? Millaisia sen arki, sivistys- ja kulttuurielämä olivat ja miksi? Kuinka maan politiikka ja talous vaikuttivat kansan henkiseen tilaan ja laatuun? Tutkimuksessa pyritään myös syventämään ja avartamaan käsitystä Neuvosto -Venäjän syntyvaiheista ja tämän kautta Venäjän nykytilasta, jonka henkinen perusta ei perusolemukseltaan ole juuri muuttunut. Venäjällä parhaillaan syvenevä sivistyneistön jakautuminen maan hallintoon kriittisesti suhtautuviin, sitä kannattaviin ja omaan kuoreensa sulkeutuviin kuvastaa myös 1920–1930-luvun tapahtumia. Pyrkimyksenä on lisätä niiden prosessien ymmärtämistä ja tiedostamista.

Entä Venäjän Karjala, jota suomalaiset heimoaatteen harrastajat havittelivat jo Aunuksen retkellä ja minne ns. ”punapakolaiset” saapuivat rakentamaan suomalaista sivistyksellistä ja taloudellista sillanpääasemaa Suomeen palaamisekseen. Millaisen kuvan Suomesta me saamme maan sadan vuoden takaisesta arjesta, koulu- ja sivistystoimesta sekä kulttuurin tilasta me saamme sen aikaista henkistä ristiaallokkoa tarkastelemalla. Punapakolaisen älymystön tarkoituksena oli vahvistaa voimiaan venäläisten aateveljiensä turvin ja palata Suomeen muuttamaan sen yhteiskunnallista järjestystä. Tavoitteita edistämään punapakolaiset perustivat Suomalaisen kommunistisen puolueen, SKP, Moskovassa vuonna 1918. Viime kädessä kyse oli bolševikkien pyrkimyksestä ulottaa poliittista ja taloudellista valtaansa maailmanlaajuisesti ja mm. Suomen kautta Skandinaviaan.

Inkerinmaalta pakeni Suomeen vuosina 1918–1919 yli 8 000 neuvostovaltaa vastustanutta inkerinsuomalaista, joukossa valtaosa sivistyneistöä. Heidän aseellisen taistelunsa Neuvosto-Venäjää vastaan kärsittyä tappion, ryhtyivät Inkerin pakolaiset rakentamaan suhteita Suomen heimoaatteen kannattajiin ja valtiohallintoon sekä kouluttamaan nuorta inkeriläistä sukupolvea. Tavoitteena oli palata kotipaikkakunnilleen Inkeriin oma sivistyneistö mukanaan, kun neuvostovalta kaatuu. Tavoite onnistui pakolaisten kouluttamisessa, mutta neuvostovallan sortuminen jäi vasta heidän jälkeläistensä nähtäväksi.

Suomen heimoaatteen kannattajien tuella pakolaiset perustivat Inkerin Liiton Helsingissä vuonna 1922. Sen turvin inkerinsuomalaiset onnistuivat solmimaan toimivat suhteet heimoaatetta kannattavaan Suomen valtiovallan edustajiin ja suomalaiseen älymystöön, joiden joukossa olivat mm. P.E. Svinhufvud, Erik Heinrichs, Kaarle Krohn, E.N. Setälä, Väinö Salminen, Maila Talvio ja J.J. Mikkola. Vaikka useita suomalaisen älymystön edustajia joutui 1920–1930-luvuilla eurooppalaisten diktatuurien lumoihin, olivat suomalaisen demokratian instituutiot kestäneet niissä paineissa.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa laaja selvitys suomalaisen älymystön kohtaloista Suomessa ja Venäjällä sekä Neuvostoliitossa I:n ja II:n maailmansodan välisenä aikana. Suomessa selvittelyn kohteena on kantasuomalaisten ja neuvostovallan terroria paenneiden Inkerin suomalaisten yhteistoiminta ja näkemyserot vasemmiston kanssa. Venäjällä ja Neuvostoliitossa tutkimuskohteen muodostavat koulutetut punapakolaiset, paikallinen inkerinsuomalainen sivistyneistö ja USA:sta sekä Kanadasta työn perään uutta yhteiskuntaa rakentamaan muuttaneet suomalaiset. Näiden kohderyhmien toimintaa Neuvostoliiton alkuvuosina on Suomessa tarkasteltu vain vähän ja heidän keskinäisiä suhteitaan ei juuri lainkaan.

Tutkimuksen lähteinä tullaan käyttämään uusinta venäläistä ja suomalaista arkistoaineistoa sekä tutkimuskirjallisuutta, joita tämän kirjoittaja on kerännyt vuosikymmenien ajan.

Keskeisimmät julkaisut:

© Siirtolaisuusinstituutti Takaisin ylös