Maastamuuton tutkimuksella on vahva asema Siirtolaisuusinstituutin toiminnassa. Teemme sitä sekä historiallisesta että nykypäivän tilanteesta.
Suomi oli pitkään melko köyhää ja maatalousvaltaista aluetta, eikä alueella ollut laajamittaista kansainvälistä muuttoliikettä. Suomen historiassa on kaksi suurta maastamuuton aikaa, jotka tapahtuivat samanaikaisesti yleisen kaupungistumisen ja maan teollistumisen kanssa.
1900-luvun taitteessa Suomesta muutti yli 300 000 henkeä Pohjois-Amerikkaan ja 1950–1970-luvulla yli 400 000 henkeä Ruotsiin. Näiden muuttojen seurauksena syntyivät suurimmat ulkosuomalaisyhteisöt.
Näiden suurten muuttoliikkeiden lisäksi on yhtäältä pienempiä muuttoliikkeitä eri puolille maailmaa ja toisaalta jatkuvaa kansainvälistä muuttamista, vaikka määrät eivät pääsääntöisesti ole kovin suuria. Suomalaisia asuu lähes joka puolella maailmaa.
Suomalaisten maastamuutto on ollut melko vakaa koko 2000-luvun ajan. Lähtijöitä on vuosittain ollut keskimäärin 14 000, joista valtaosa on suomalaistaustaisia. Luku on jonkin verran kasvanut etenkin maahan asettuneen ulkomaalaisväestön poismuuton vuoksi.
Monet tämän päivän muuttajista ovat melko koulutettuja ja useat heistä palaavat jonkun vuoden päästä takaisin Suomeen.
Ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on noin 300 000 ja suomalaistaustaisia arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa.