The European Website on Integration (EWSI) on Euroopan komission aloitteesta luotu nettisivu, joka kokoaa yhteen tietoa kotoutumisesta Euroopassa. Huhtikuussa 2024 EWSI julkaisi analyysin kolmansien maiden kansalaisten asumisesta EU:ssa. Analyysi keskittyy asumiseen liittyvien haasteiden, hallinnan ja hyvien käytäntöjen tarkasteluun. Huomiota kiinnitetään keskipitkän ja pitkän ajan asumiseen ja erityisesti paikallisen tason ratkaisuihin. Analyysin aineisto on kerätty kyselyillä, joihin vastasivat EWSIn maakohtaiset koordinaattorit 27 EU:n jäsenvaltiosta. Suomessa EWSIn koordinaattorina toimii Siirtolaisuusinstituutti.
Kolmansien maiden maahanmuuttajien asumiseen liittyy EU-maissa useita haasteita. Maahanmuuttajat esimerkiksi käyttävät suhteessa suuremman osan tuloistaan asumiseen, ja asumisen laatu on useammin huonotasoista kuin EU-maiden kansalaisilla. Suurin haaste on kohtuuhintainen asuminen, ja moni kärsiikin asumisen korkeista kustannuksista. Lisäksi merkittäviä haasteita ovat maahanmuuttajien kokema syrjintä asuntomarkkinoilla sekä tiedon puute.
Analyysin tulokset jakautuvat kolmeen osioon: asumisen esteisiin ja haasteisiin, maahanmuuttajien asumisen hallintaan ja organisointiin sekä hyviin käytäntöihin. Ensimmäisessä osiossa on tarkasteltu maahanmuuttajien kohtaamia haasteita asumiseen liittyen. Keskeisimpiä näistä ovat syrjintä, edullisten asuntojen puute ja riittävän julkisen asuntokannan puute. On myös useita tekijöitä, jotka estävät tai vaikeuttavat maahanmuuttajien pääsyä asumisen tukipalveluihin. Näitä ovat esimerkiksi pitkät jonotuslistat, monimutkainen byrokratia, rajallinen saatavuus ja tiedonpuute. Edellä mainittujen haasteiden takia maahanmuuttajat ovat suuremmassa riskissä joutua kodittomiksi kuin EU-maiden kansalaiset.
Toisessa osiossa tarkastelu kohdistuu siihen, ketkä organisoivat maahanmuuttajien asumisjärjestelyjä ja mille ryhmille niitä on kohdennettu. Sellaisissa EU-maissa, joissa on pidempi maahanmuuttohistoria, asumispalveluita ja neuvoja asumiseen tarjoavat kotoutumista tukevat keskukset. Muissa maissa näitä palveluita tarjoavat lähinnä kansalaisjärjestöt. Paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat keskeisessä vastuussa asumispalveluiden järjestämisestä, mutta valtiollinen tuki on usein rajattua ja lyhytkestoista. Paikallisen tason asumispalvelut keskittyvät kansainvälistä suojelua saavien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asumiseen, ja muille kolmansien maiden kansalaisille asumispalveluita ei juurikaan ole.
Hyvissä käytännöissä keskitytään erityisesti toimivien asumisratkaisujen tarkasteluun. Hankkeita toteuttavat maiden kansalaisjärjestöt erilaisten sidosryhmien kanssa. Niissä pyritään täyttämään tämänhetkisten järjestelmien aukkoja ja vastaamaan vaihteleviin tarpeisiin. Yksi esimerkki hyvistä käytännöistä on maahanmuuttajien ja yksityisten asunnon omistajien välisen yhteyden ja luottamuksen vahvistaminen. Yksityisille asunnon omistajille pyritään esimerkiksi luomaan kannustimia asunnon vuokraamiseen kolmansien maiden maahanmuuttajille. Hyvien käytäntöjen kohdalla haasteeksi nousi hyvien käytäntöjen löytäminen maaseudulla asumiseen liittyen. Paikallisilla viranomaisilla ei ole kannustimia uusien tulokkaiden houkutteluun ja työllistymismahdollisuudet ovat maaseudulla rajalliset. Maahanmuuttajien houkuttelemiseksi maaseudulle ruuhkaisista kaupungeista kaivataankin uusia aloitteita.