Pakolaisten suojelu ei saa määrittyä poliittisista tavoitteista tai vääristyneistä hierarkioista käsin
Ukrainan ja Venäjän välinen sota on järkyttänyt monia viime päivinä. Siirtolaisuusinstituutti tuomitsee Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toivoo, että alueella saavutettaisiin rauha mahdollisimman pian. Sodan seuraukset koskettavat monia Instituutin toiminnan alueita, esimerkiksi pakkomuuttoa, kansainvälistä suojelua ja etnisiä suhteita.
Sodan alettua noin miljoona ukrainalaista on joutunut pakenemaan maasta. Lisäksi yli miljoona ihmistä on paennut Ukrainan sisällä. Pakenevat ovat pääosin naisia ja lapsia. Kansainvälisessä mediassa on raportoitu, että Ukrainasta poistuminen on hidasta ja vaikeaa. Maasta pakenevien ihmisten pääsy Ukrainasta pois tulee kaikin keinoin varmistaa, sillä turvapaikan hakeminen on jokaisen ihmisoikeus.
Ukrainan läntiset naapurimaat ovat vastaanottaneet valtaosan maasta paenneista ihmisistä. Suomen ja EU:n tulee tukea näitä naapurimaita, ja olla myös valmis kantamaan tilanteesta vastuuta ottamalla vastaan näistä naapurimaista eteenpäin siirtyviä ukrainalaisia. Suomi on jo aiemmin osallistunut esimerkillisesti EU:n sisäisiin turvapaikanhakijoiden siirtoihin. Toivomme, että myös Ukrainasta pakenevien kohdalla tämä toiminta tarvittaessa jatkuu.
2015 jälkeisinä vuosina on keskusteltu paljon pakolaissopimuksen riittämättömyydestä nykyaikaisen pakkomuuton edessä. Pakolaisten suojelun perusta on YK:n pakolaissopimus. Se hahmoteltiin vuonna 1951 toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa. Aluksi se keskittyi vain ennen vuotta 1951 pakoon lähteneisiin eurooppalaisiin pakolaisiin. Vuonna 1967 sopimus laajennettiin koskemaan Euroopan ulkopuolisia pakolaisia ja vuoden 1951 jälkeistä tilannetta. Nyt kun Eurooppa kohtaa taas oman lähialueensa pakolaiskriisin, voidaan kysyä, olisiko meillä opittavaa muista alueellisista pakolaissopimuksista. Erityisesti sekä Afrikan että Etelä-Amerikan pakolaissopimukset hyväksyvät yleisen sodan ja väkivallan pakolaisaseman perusteeksi.
Tällä hetkellä pakolaisaseman myöntö perustuu Suomessa henkilökohtaiseen vainon vaaraan. Tämä kriteeri ei kuitenkaan suoraan sovellu sotaa joukoittain pakenevien tilanteeseen, koska he eivät pakene henkilökohtaista vainoa. Maaliskuun 2. päivä EU komissio teki historiallisen ehdotuksen ottaa käyttöön EU:n laajuinen tilapäisen suojelun direktiivi, jota ei ole koskaan aiemmin sovellettu. Seuraavana päivänä esitys hyväksyttiin. Tilapäinen suojelu voidaan myöntää määräajaksi, esimerkiksi sotaa pakeneville ihmisille. Se koskee nyt sekä Ukrainan kansalaisia että Ukrainassa pitkäaikaisesti ja laillisesti oleskelevia ihmisiä.
Suomen lainsäädäntö, johon on jo kirjattu kyseinen EU-direktiivi (Ulkomaalaislaki, 109 §), mahdollistaa kyseisen tilapäisen oleskeluluvan antamisen tietylle väestöryhmälle. Väestöryhmän määrittelemiseen tarvitaan Valtioneuvoston päätös. Tällaisen tilapäisen oleskeluluvan enimmäispituus on Suomessa kolme vuotta.
Suomi on jo aloittanut valmistelut tänne saapuvien ukrainalaisten vastaanottamiseksi. Vuoden 2015 suuri turvapaikanhakijoiden tulo on opettanut, miten toimia tällaisissa tilanteissa ja voimme varmasti toimia tällä kertaa aiempaa organisoidummin.
Jopa eräät aiemmin vastahakoisesti turvapaikanhakijoita ja pakolaisia vastaanottaneet EU-maat ovat nyt toivottaneet pakolaiset tervetulleiksi. Esimerkiksi Suomessa osa turvapaikanhakua vastustaneista tahoista on ilmaissut solidaarisuutensa. Siinä missä kaikki auttaminen on tärkeää, voidaan ihmetellä sitä, miten erilaista kohtelua ja vastaanottoa Euroopan ulkopuolelta saapuneet turvapaikanhakijat ovat Euroopassa ja Suomessa kohdanneet. Rodullistetut hierarkiat ovat tulleet ilmi viime päivinä julkisessa ja poliittisessa keskustelussa. Pakolaisten suojelua eivät saa määrittää poliittiset tavoitteet tai vääristyneet hierarkiat. Kaikkia pakenemaan joutuneita tulee auttaa tasapuolisesti. Vaikka Ukrainan kriisi on akuutti ja lähellä, niin nyt ei ole aika unohtaa myöskään muita pakoon lähteneitä ja heidän hätäänsä, esimerkiksi Euroopan ulkopuolisia kriisejä pakenevia ihmisiä tai Suomessa jo vuosia asuneita paperittomia.
Ukrainaan hyökännyttä Putinin hallintoa ei voi eikä pidä samaistaa venäläisiin ihmisiin. Uutiskuvissa olemme nähneet, miten sotaa vastustavia mielenosoittajia on pidätetty esimerkiksi Pietarin ja Moskovan kaduilla. Tavalliset venäläiset eivät ole vastuussa hyökkäyksestä Ukrainaan tai sen seurauksista. Lisäksi on hyvinkin mahdollista, että sodan seurauksena myös Venäjältä alkaa saapua maan nykyhallintoa pakenevia ihmisiä. Myös heille pitää Suomessa ja muissa EU-maissa tarjota suojelua ja turvaa.
On lisäksi ajateltavissa, että Venäjä ja Valko-Venäjä pyrkivät jälleen avaamaan Euroopan ulkopuolelta tuleville turvapaikanhakijoille pääsyä läntisten naapurimaiden rajoille, osana Euroopan unioniin kohdistuvia painostusyrityksiä. Tästä on aiempaa kokemusta myös Suomen ja Norjan rajoilla. Myös silloin kun pakolaisuutta pyritään hyödyntämään painostusvälineenä, on tärkeää säilyttää turvapaikanhakijoihin itseensä kohdistuva inhimillisen ja oikeudenmukaisen kohtelun vaade. Ukrainan sota onkin tehnyt jälleen näkyväksi YK:n pakolaissopimuksen soveltamiseen liittyviä käytännön kehitystarpeita. Se on myös osoittanut sen jatkuvan arvon niin inhimillisestä kuin demokratian ja kansainvälisten suhteidenkin näkökulmasta.