Paheksumista, inhoa, närkästystä, jopa vihaa. Pahimmillaan suvaitsemattomuus purkautuu väkivaltana – se saa ihmisen jopa tappamaan vain siksi, että toisen mielipiteet, aatteet ja näkemykset ovat ristiriidassa omien kanssa. Suvaitsemattomuuden historia ei ole vain paheksunnan historiaa, se on myös väkivallan historiaa. Moni meistä paheksuu herkästi toisten erilaista elämäntapaa tai poikkeavaa käytöstä, olkoonkin että se ei millään muotoa haittaa meidän omaa elämäämme.

Usein suvaitsemattomuuden ajatellaan liittyvän vain tiettyihin, jopa itsestään selviin ilmiöihin. Rasismi ja seksuaalinen suvaitsemattomuus ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kuitenkin suvaitsemattomuutta on esiintynyt lähes kaikille elämänaloilla seksistä politiikkaan ja taiteesta uskontoon.

Arvot ja asenteet ovat viimeisen sadan vuoden aikana kokeneet suuria muutoksia. Muutos heijastuu siihen, mitä hyväksymme ja mitä emme. Uskontojen ja lainsäädännön merkitys on myös ollut suuri: auktoriteetit ovat kautta aikain määritelleet moraalisen hyvän ja pahan. Suvaitsemattomuus on voimakkaasti aika- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, kuten kirjassa osoitetaan. Hyvin usein edelläkävijät – olipa puhe kulttuurista, muodista tai vaikkapa aatteista – ovat joutuneet ankaran kritiikin ja paheksunnan kohteiksi. Kannattaa huomata, että tänään paheksuttu on usein huomisen trendi.

Kirjassa suvaitsemattomuutta tarkastellaan seuraavien aiheiden kautta: nuoriso, muoti, tavat, ruoka, massakulttuuri, taide, päihteet ja nautintoaineet, uskonto, seksi.

Kirja on nyt julkaistu ja sen on kustantanut Avain.